Palkkapäivä, Shinagawan Isetan, juustohylly, Raclette... Se siitä prologista. Eli kävin tappamassa aikaa Shinagawan Isetanin juustohyllyjä kiertämässä, ja eteeni osui miehekäs pala tuota jumalien juustoa, Raclettea. Noo, on se nyt ennenkin osunut eteen, mutta vasta nyt sitä oli niin iso pala että sitä voisi harkitakin. Muita paikkoja on ollut mm. Kinokuniya ja Tachikawan asemalla oleva erikoisliike.
Taustatiedoksi, Raclette on ranskalainen "juusto-fondue" (juusto-Fondue on siis Sveitsistä, kuten kaikki Asterixinsa osaavat tiesivätkin, ja ranskalaisten fondue on öljyssä keitettyä lihaa). Mutta padan, leivän ja leipäpalansa pudottaneihin kohdistettujen rangaistussääntöjen sijaan Raclette sulatetaan pienessä yksityisessä pannusessa ja kaavitaan erikoislastalla kinkkuviipaleen ja keitettyjen perunoiden päälle.
Suomestakin jo saa aitoja Raclette-grillejä, joilla se juuston sulattaminen sujuu hienosti seurassa jutustellen ja punaista Cabernet Sauvignonia siemaillen. Japanista en ole vielä moista kulinaarista vekotinta ostanut, joten paluumatkalla piipahdin sadan jenin kaupassa ostamassa pienet metallikupit ja puuveitset, ja heivasin uunipaahtimen pöydän keskelle. Perunat ja parsakaalit keitin ja kinkun kylmäleikkeet valmistin etukäteen, ja juusto sulatettiin puolison kanssa rauhalliseen tahtiin.
Racletten syönnissä on monta huutomerkkiä, joista ensimmäinen ilmenee kun paketin avaa. Sitä ei saa missään tapauksessa haistaa ennen maistamista. Tämä on näitä asioita joihin on vain luotettava. Muistissa on yksi tapaus jossa kokeilu jäi väliin liian aktiivisen nenän vuoksi. Varoitustani ei parane ottaa liian kevyesti.
Toinen on määrä: miehille 150 grammaa, naisille 100 grammaa. Jos hankkii 150 grammaa per nenä, yli ei jää yhtään, mutta käytännön syistä (sikaKALLISTA!) mittaaminen on hyväksi.
Kokeilu osoittautui niin hyväksi (eikä pelkästään ruoan vaan myös ruokailutapahtuman vuoksi), että Raclette-ostokset merkittiin kalenteriin palkkapäivän yhteyteen. Kuvia emme ehtineet näpsiä eivätkä hätäratkaisumme erityisen esteettisiä olisi olleetkaan. Eikä bloggausideoiden varastamisen aikana niitä kuvia aina muistaisikaan.
tiistai, marraskuu 1
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Heheh!
VastaaPoistaVaikuttaa herkulliselta.
En tiedä mitä moinen juusto maksaa, mutta varmaan tämmöistä perus-Edamiin tottunutta hirvittäisi.
Eilen nautimme fiinin konbinaation punaviiniä ja kaalikääryleitä. Kontrasti kohdallaan.
Juustojuttuihin pitäisi laittaa joku varoitus, että osaisi sitten lukea ne silmät kiinni. Kun se kunnollinen perus-Edamkin on etsimisen takana ja maksaa enemmän kuin kehtaa muistella niin tällaisesta Raclette-postauksesta pitäisi kyllä saada kunnon tuomio.
VastaaPoista[aloita kidutus]Mä löysin aika kelvollista baskialueen juustoa tässä taannoin, pitääkin taas pistäytyä tohon lähikauppaan. Kolmisen euroa maksoi kelpokokoinen pala. Ja viimeksi tuli napattua pari lohkoa mukavan vanhaa luomu-goudaa kärryyn, just murustelin sitä tortilloihin sekaan, edellinen pala meni melkein kokonaan muutamassa päivässä erilaisiin pastoihin, mm. sitruunapastaan. Tiesitteks muuten että grana padano käy melkeen parmesaania paremmin pastoihin, ja on penteleen hyvää mm. munakoisovuoassa. Hmm, lähikauppaan on tullut uutuutena kiinteää vuohenjuustoa, pitääkin kokeilla mihin se kävis.[/ok, lopetetaan kidutus ;)] Mä nappaan joitain kivoja juustoja tarjolle kun tuutte, ok? t. sisko juustoSuamessa
VastaaPoistaSeiran onkin juusto-seireeni.
VastaaPoistaKidutuin!
Taannoisella Euroopan reissulla makunystyräni oli taivaassa kun pitkästä aikaa sain syötyä kunnon juustoa ja muhkeaa makkaraa niin paljon kuin huvitti.... ja salmiakkia... ja hyviä perunoita... ja LEIPÄÄ!
Tuon Racletten kilohinnaksi muodostui semmoiset 74€/kg. Tanskalainen (yök!) sinihomejuusto on reilut viisikymppiä, ja Cheddar Costcosta maksaa noin kympin kilolta. Ikealaiset söi itse kaikki juustonsa, sieltä ei enää saa. Erikoistiskeiltä ja import-kaupoista saa sellaisia suolakeksin päälle mahtuvia suupaloja 5-6 eurolla.
VastaaPoistaJoo, kyllä Japani opettaa...
Odotellaan uudenlaista juustokidutusta sitten jouluksi! Ja leipäkidutusta. Ja oikeastaan myös kinkkukidutustakin.