Viime yönä huomasin korrelaation pomon hyväksymisten/hyljintöjen sekä oman olemukseni välillä. Olen usein saanut pomolta pyytämäni, jopa sellaista jonka tarpeellisuudesta minuakaan ei olisi saatu täysin vakuutetuksi. Onhan niitä kieltojakin mahtunut mukaan.
Valaistumiseni siis oli, että aina kun hän on hyväksynyt jotain, olen seissyt hänen pöytänsä äärellä ja hän on istunut. Aina kun hän taas ei hyväksynyt budjettipyyntöäni, hän on seissyt. Tästä syystä eilen tärkeässä palaverissa (paaaaaaljon rahaa ja japanilaisille käsittämättömän epämiellyttävä ehdotus) pidin huolta että kaikki istuivat ensin, ja sitten potkaisin tuolini pois ja jäin itse seisoen assertoimaan asiaani. Kun asia siirtyi harkintaan, otin "pehmeämmän" olemuksen eli istuuduin kuuntelemaan. Pienten, toleranssien sisään mahtuneiden muutosten jälkeen pyytämäni meni sellaisenaan läpi. Muutokset tuli jo tehtyä ja homma etenee, ja minä tästä lähtien paljon viisaam... kierompana kuin ennen.
perjantai, lokakuu 21
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tsihii! Oppii, oppii...
VastaaPoistaLoistavaa!
VastaaPoistaSähän voisit käyttää tuota tekniikkaa vaikka mihin. Ehkäpä pääsisit vuoden seiso/istu vaihtelulla vaikka pääministeriksi. Et sä ainakaan nykyisin vätyksiä huonompi valtion päämies olisi.
:P