Ne vaihtolämpöiset siellä omenatarhassa

Viikonloppu oli kissaretkestä (Kichijojissa pyörii kissa-teemainen kuukausi, siitä myöhemmin) huolimatta aika synkkä. Vaikka syy oli aika mitätön - roskapusseja maassa pitävän parinkympin verkon varkaus - sen seuraukset puolisooni olivat huomattavasti voimakkaammat. Hän otti sen aika pahasti ja alkoi tuntea turvattomuutta. Meidän miesten "auttaminen" yleensä on "toimintaa", mutta nyt se ei oikein auttanut.

Tulevat pidemmät lomat sun muut alkoivat huolestuttaa, joten omalta osaltani aloin viritellä Linuxiin valvontakameraa. Syynä itselläni on enemmänkin tekosyy päästä näpertelemään Linuxilla (onhan sitä kämppä jätetty jo pidemmäksikin aikaa tyhjilleen), mutta puoliso tuntui rauhoittuvan sillä.
Järjestelmä näyttäisi olevan pääosin ilmainen ja tekninen nörttiviritelmä. Luotettavuudesta en nyt vielä osaa sanoa muuta kuin että ovat vaivautuneet tekemään jopa iPhone-sovelluksen sen kontrolloimiseksi (eli ei ihan pilipali) ja tietenkin minua kiinnostaa jo pelkkä näpräilykin.

Valitettavasti puoliso haki samanaikaisesti vertaistietoa netistä ja se mitä hän löysi ei auttanut. Kävi ilmi että alueella toimii poliisista riippumaton "rikostietopalvelu" (sellaisen olemassaolon tarve jo kertoo jotain), jonka mukaan alueella tapahtuu aika paljon mm. autovarkauksia. Tällaisista tiedonpätkistä johtuen puoliso etsi jo talon turvaamiseen käytettyjä palveluja, mm. vartijayritys Secomin hinnastot, ovien tuplalukitukset yms.
Itse Secomin sivuihin tutustuttuani heidän "pätevyydestään" löytyi huvittava esimerkki. Markkinatutkimusta parhaimmillaan. Onhan tuo ihan huumorimielessä positiivisen huvittava, mutta ei tosiaan mikään meriitti.

Junassa töihin samat asiat pyörivät filtterinä mainoksia katsellessani, ja silmiini osui mm. Docomo-puhelinyhtiön turvakännykkä jossa näyttäisi olevan GPS-lähetin ja ryöstösireeni, mutta numeronäppäimiä vain yhdestä neljään (??, mutta tosiaan varkaalle hyödytön). Lisäksi löytyy palveluita, jotka lähettävät tekstiviestin vanhemman kännykkään aina kun lapsi käyttää junalippuaan jollain asemalla.

Juttelulla, hieman halvempien (= heti käyttöönotettavien) turvajärjestelyiden (kuten lasiin kiinnitettävien rikkoutumisenestotarrojen yms.) löytämisellä ja mm. tuolla Linuxin turvakamerajärjestelmän ominaisuuksista kertomalla puolison olo parani hieman. Itseäni lähinnä harmittaa etteivät raijanneet sitä ulkona olevaa ruosteista läjää pois jota joskus kutsuin polkupyöräksi. Ostettiin uusi verkko kolmella eurolla ja laitettiin toiset kolme euroa teräsvaijeriin varkaiden tulevaksi kiusaksi. Eiköhän parin päivän kuluttua meno ole jo palautunut normaaliin. Mutta näin voi käydä kun mainostetaan yhteiskuntaa sellaiseksi mitä se ei tosiaan ole.