Japanilainen tapa?

Viime aikoina onkin saanut kuulla termiä "japanilainen tapa" useaan otteeseen. Mitähän se mahtaa tarkoittaa?

Tarkoittaako Olympuksen tapauksessa "japanilainen tapa" miljoonien kavaltamista osakkeenomistajilta? Entä tarkoittaako Sonyn ja Mitsubishin tapauksissa "japanilainen tapa" arkojen tietojen (asiakkaiden henkilötietoja, luottokorttinumeroita, sotilassuunnitelmia, ydinvoimalatietoutta) kytkemistä nettiin? NHK:n tapauksessa uutisen salaamista kunnes FBI alkoi tutkia Olympoksen toimintaa USA:ssa ja SFO Britanniassa, ja isot talouslehdet siirsivät Olympus-uutisoinnin rikospalstalle?

Asahi Shimbun kirjoitti jutun radioaktiivisista käytetyistä autoista, jotka myydään uudelleen myös sen jälkeen kun omistajalle selveni auton vaarallisuus. "What do you expect me to do? Take a loss on it?" oli myyjän kommentti. Monet maanviljelijät Fukushiman ympäristössä kommentoivat samalla tavalla. Onko patologinen välinpitämättömyys myös "japanilainen tapa"? En edes aio jatkaa delfiinien tappamisella yms.

Japanilaiset tykkäävät erotella itsensä muiden maiden kansalaisista ja puolustella tomintaansa "japanilaisella tavalla", tai että "Japanissa asiat tehdään eri tavalla" (huomaa käytetty obfuskaatio ja määrittelemätön yleistys). Maan omat tavat ovat arvokkaita kulttuuripiirteitä, mutta viime aikoina termin käyttöä on laajennettu myös länsimaissa tunnettuihin toimintatapoihin, eritoten sellaisiin jotka ovat kriminalisoitu tai muuten moraalisesti arveluttavia.

Erityisesti Japan Todayn sivuilla japanilaisesta moraalikäsityksestä käydään kovaa keskustelua. Harmillista ettei sitä käydä japaninkielisellä foorumilla. Mutta kyllä japanilaiset itsekin jo ymmärtävät, että ainoa politiikassa ja yritysmaailmassa toimiva taho, joka vielä ylläpitää periaatteita, on yakuza. Mutta niin kauan kun "valittaminen on epämiellyttävää", Japani ei tule muuttumaan eikä kehittymään.