Ruokaseikkailuja, osa 1

Vietimme pari viikkoa aviopuolison kanssa kiertelemässä Prismoja ja Citymarketteja, ja taas tuli aika palata tuttujen Maruetsujen ja Aeonien luokse. Ja voi hitsi mikä ilo se taas olikaan.

Tietenkin kun pizzaa haluttaa, niin se tehdään itse. Mutta kun paahtovekottimina on uunimallinen leivänpaahdin (eli se oven toaster, jonne ei mahdu edes iPad2) ja mikroaaltouunin uunitoiminto, ne pakastepizzat, jotka tarvitsevat vain pientä lämmitystä, näyttävät yhä paremmilta ja paremmilta. Prisman hyllyjä tiiraillessa pakastepizzavalikoima e mahdu edes laajakulmaobjektiiviin, mutta kyseinen tapaus herätti (vihdoin ja viimein) paikalliseen kylmään todellisuuteen.

Japanilaiset ruokamarketit ovat toki isoja, mutta siihen yhtäläisyys sitten jääkin. Paikallisesta Maruetsun toimipisteestä löytyy kahta lajia pakastepizzaa, yhtä lajia pizzapohjia, hiilihapolliset juotavat rajoittuvat kokikseen ja fantaan ja hiilihapottomat muutamiin mehulajeihin ja vielä harvempiin jääteelajeihin. Maruetsu on tosin siitä laaja että juustoja löytyy muutakin kuin sitä prosessoitua japanilaista teollisuusmönjää - tosin vain Tanskasta kuten muuallakin, mikä ei homejuustojen ystäviä lohduta. Leipävalikoimasta löytyy kaikille jotain: löytyy vehnäleipää heille jotka haluavat sen viipaloituna neljään osaan, löytyy vehnäleipää heille jotka haluavat sen viipaloituna viiteen osaan, löytyy vehnäleipää heille jotka haluavat sen viipaloituna kuuteen osaan, ja myös he jotka haluavat vehnäleipää viipaloituna kahdeksaan osaan on otettu huomioon. Tosin grillijuustoleipään soveltuu vain se vehnäleipä joka on viipaloitu 12 osaan, ja sitähän ei tietenkään löydy. Pullaa löytyy kaikille suklaan, pavun ja lisäaineiden ystäville.

Lihatiskiltäkään ei valinnanvaraa puutu. On sianlihaa ohuina viipaleita, on naudanlihaa ohuina viipaleita, on naudankieltä ohuina viipaleina ja myös lammasta... tosin vain ohuina viipaleina. Jauhelihan osalta pettymystä ei tuo muu kuin että Japanissa myydään vain kaupan omaa jauhausta, ja kauppiaat toki tuntevat kaikki samat jekut kuin suomalaiset virkatoverinsa. Onneksi lihamylly irtosi vajaalla kolmellakympillä Rakutenista.

Myös kuivatavaran osalta hyllyt notkuvat. Pikanuudeleita löytyy kymmenillä vivahteilla ja merilevää sadalla (jos erilaiset muodot lasketaan mukaan). Teelajeja on myös hyllyrivien täydeltä, mutta koska Tokion kaikistä ympäröivistä kunnista paitsi Kanagawasta (helpompi pitää kirjaa näin) on pistetty myyntiin cesiumista saastuneita teelehtiä, ulkomaiset import-liikkeet ovat saaneet pari uutta asiakasta. Erilaisia riisilajeja myös on hyvin tarjolla, mutta allekirjoittanut ei usko että japanilaiset itsekään erottavat niitä toisistaan. Thai-riisiä löytyi pieni pussukka parin aseman takaisesta kaupunkikeskittymän hienohelmaliikkeestä.

Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuksien (minusta asiallisempaa käyttää monikkoa, saatiinhan siellä ryssittyä jopa kolme reaktoriydintä) jäljiltä Japanissa on löydetty liikaa cesium-jäänteitä riisistä, teelehdistä, lehtisalaateista ja naudanlihasta. Nyt kun japanilaisten oma pinna on ratkeamassa, näin ulkomaalaisenkin korvaan kantautuu hyvin monelta suunnalta tukkurien tapoja uudelleenmerkitä ruokien alkuperä. Riisitkin vain jotenkin "pääsevät sekoittumaan" eri valmistajien kesken. Naudanlihan myynti Fukushimasta vapautettiin ja vaikka valtio määräsi vapaaehtoiset tarkistukset, heti eräs tuottaja Fukushimassa julisti televisiossa että hän ei kyllä aio testauttaa mitään myymäänsä. Tuottajien moraalitasoa kommentoimme etsimällä rutiinit useaan ulkomailta lihaa ja muita tuotteita maahantuoviin liikkeisiin. Tästä onkin hyvä jatkaa osassa kaksi.